Terveiset TITAN –vertaiskonferenssista

Elokuun lopussa (28–30.8.2015) järjestettiin Ruotsissa Karlskronassa vertaiskonferenssi, jossa oli aiheena ”Johtajuus ja testaus”. Vertaiskonferenssi
keräsi yhteen tilannetekijäohjatun testauksen yhteisöön kuuluvia testaajia ympäri Eurooppaa (Ruotsista, Romaniasta, Englannista, Alankomaista, Virosta,
Belgiasta, Tanskasta ja Suomesta).

Vertaiskonferenssiin osallistujia informoitiin jo etukäteen, että sen rakenne perustuu jo aiemmin järjestettyihin
LAWST (Los Altos Workshop on Software Testing) ja STMR (the Software Test Managers Roundtable).

Perjantai 28.8.2015

TITAN -vertaiskonferenssi käynnistyi perjantaina illalla yhteisen päivällisen merkeissä. Päivällisen lomassa ehdimme käydä myös kuuntelemassa lyhyen
alustuksen lauantain agendasta järjestäjien (Kristoffer Nordström, Kristoffer Ankarberg, Anna Brunell & Fredrik Thuresson) toimesta, sekä
mitkä esitykset aloittavat päivän. Jokainen oli valmistellut esityksen, jonka oli valmis esittämään. Samalla kävimme myös läpi K-kortteja, joilla signaloidaan fasilitoijalle, kun haluaa osallistua keskusteluun.

Pidin erityisesti miten Kristoffer (Nordström) painotti, että vertaiskonferenssissamme käydyissä keskusteluissa korostetaan kunnioitusta muita kohtaan ja
tartutaan välittömästi, jos tämän puutetta ilmenee.

Alustuksen jälkeen palasimme jatkamaan illallisella syntyneitä keskusteluita. Osanottajat menivät vaihtelevasti nukkumaan. Omalta osaltani päätin toivottaa
hyvät yöt noin klo 23 aikoihin, koska aioin osallistua n. 7 kilometrin juoksuun lauantaina aamulla.

Lauantai 29.8.2015

Lauantai käynnistyi omalta (ja monen muun) osaltani Karlskronaa kiertävällä juoksulla, jolle tuli mittaa noin 7 kilometriä. Juoksun pituus koetteli omaa
kuntoani, mutta virkisti olon päivää ajatellen.

kuva1

Understanding the power of leadership

Aamiaisen jälkeen itse vertaiskonferenssi käynnistyi virallisesti Helena Jeret-Mäen esityksellä ”Understanding the power of leadership”, joka
pohjautui vahvasti ranskalaisen filosofin Michel Foucaultin työhön. Esityksen sisältö oli
ainakin itselleni haastava ymmärtää, koska se oli hyvinkin filosofista. Ehkä päällimmäiseksi jäi mieleen se miten vaikutusvalta (power) vaatii
vapautta niiden osalta joihin yritetään vaikuttaa. Sekä miten vaikutusvaltaa käytetään aina silloin, kun tehdään toimenpide, joka vaikuttaa muiden
toimintaan nyt tai tulevaisuudessa.

kuva2

Kävimme myös paljon keskustelua esityksen jälkeen siitä, että onko testaajilla vähemmän vaikutusvaltaa, jos heillä ei ole pääsyä lähdekoodiin. Yleinen
mielipide jakautui molempiin suuntiin, mutta jäin käsitykseen, että enemmistön mielestä lähdekoodiin ei tarvita pääsyä vaikutusvallan ja uskottavuuden
edistämiseksi.

Keskustelu esityksen jälkeen kesti noin tunnin, joka antoi osviittaa siitä miten pitkiä keskustelut jokaiseen esitykseen liittyen tulisivat olemaan.

From Questioning the Product to Questioning the Development Process – Where Do We Draw Our Boundary?

Oman esitykseni (”From Questioning the Product to Questioning the Development Process – Where Do We Draw Our Boundary?”) vuoro tuli Helenan
jälkeen. Kuten esitykseni aiheesta voi päätellä, kävin läpi sitä, että mihin vedämme rajan kyseenalaistamisemme suhteen? Luonnollisesti kyseenalaistamme
itse tuotetta ja todennäköisesti omaa testauksen lähestymistapaamme, mutta entä toisiamme tai itse kehitysprosessia?

Kävimme varsinkin paljon keskustelua siitä miten pitäisi menetellä, jos kokee, että joku tiimissä ei tuota arvoa tiimille. Pitäisikö keskustella henkilön
kanssa suoraan vai mennä muita reittejä pitkin? Hyvin kontekstista riippuvaista ja keskustelijoiden mieltymykset vaihtelivat myös paljon. Toiset
ymmärsivät, että joskus pitää eskaloida muita reittejä pitkin, kun taas toiset näkivät kahdenkeskisen keskustelun pääasiallisena vaihtoehtona.

Yksi vertaiskonferenssiin osallistujista, Zeger, tiivisti hyvin esitykseni sisällön.

kuva3

Values in software testing

Kolmantena esityksenä oli Anders Dinsenin “Values in software testing”, joka jatkoi Helenan viitoittamalla filosofisen pohdinnan tiellä. Se
perustui Ole Fogh Kirkebyn työhön ja varsinkin Anders puhui metodista nimeltä protreptic dialogue. Esityksen jälkeen tulleessa keskustelussa tuli varsin suoraa palautetta eräiltä osallistujilta liittyen Andersin esityksen
ohueen liittymäpintaan käytännön työhön. Palautteen antajat kokivat, että esitys ei ollut oikea kokemusraportti ( kuten ei mielestäni ollut Helenankaan esitys).

Vertaiskonferenssin järjestäjät kuitenkin painottivat, että esityksiä ei ollut aiemmin saamissamme sähköposteissa rajoitettu käytännön kokemuksiin
työssämme. Vaan oli mahdollista myös pitää esitys tämän kaltaisista filosofisista aiheista. On myös syytä mainita, että osa osallistujista ilmaisi, että he
kokivat ei-kokemusraportit virkistäväksi poikkeukseksi tyypillisistä vertaiskonferensseista.

Anders demonstroi yleisön pyynnöstä millainen protreptic dialogue käytännössä on. Tätä seurasi kahdenkeskinen keskustelu yhden järjestäjän
(Kristoffer Ankarberg) kanssa. Omalta osaltani en kovin tarkkaan seurannut Andersin ja Kristofferin keskustelua, koska koin itsekin kaipaavani
käytännönläheisempää esitystä. Ymmärsin kuitenkin, että tavoitteena oli lähentää kahden ihmisen vuorovaikutussuhdetta.

kuva4

Anders totesikin yhdessä vaiheessa, että yksi dialogin tavoitteita on ”vapauttaa” henkilö, jonka kanssa keskustelua käydään.

Emergent leadership

Lauantain viimeisen esitysvuoron sai Zeger Van Hese, Belgiasta. Hän kertoi nykyisestä kontekstistaan ja miten hän oli päätynyt muutamien käänteiden kautta
kouluttamaan testaajia tutkivan testauksen saloihin.

Pieni hymähdyksiä aiheutti osallistujien joukossa se, kun Zeger kertoi miten häneltä oli aluksi kysytty, voiko hän perehdyttää testaajille testiskriptien
tekemisen parhaita käytäntöjä. Zeger sanoi kuitenkin miettineensä, että ainakin hän pääsisi itse vaikuttamaan hyväksymällä haasteen. Tästä syystä hän
vastasikin ”kyllä” aiemmin esitettyyn kysymykseen. Jälkikäteen Zeger mainitsi, että aina pitäisi yrittää, jos on toivoa.

kuva5

Zegerin esityksessä oli monia hyviä oivalluksia. Hän tunnisti etukäteen, että lähtökohdat olivat huonot. Oli pakollinen koulutus, uusi materiaali ja
tuntematon perehdyttäjä. Kaikki nämä luovat hedelmällisen maaperän vastustamiselle. Siksi hän pyrkikin monin eri tavoin taklaamaan näitä haasteita.

Hän otti jokaisen tiimin kontekstin huomioon ja yritti ymmärtää mitä ongelmaa he yrittävät ratkaista sekä minkälainen testauksen lähestymistapa sopisi
juuri heidän tilanteeseen. Koulutusmateriaalissa Zeger hyödynsi tiimien omaa dataa esim. vaihtoehtoisia testejä luodessaan. Kun testit perustuivat heidän
omaan kontekstiin, oli vastustus vähäisempää. Muita tapoja oli kunnioitus, nöyryys, innostuneisuus ja yhteydenotto tiimeihin koulutusten jälkeen.

Saatuamme päätökseen Zegerin esityksen jälkeisen keskustelun, suuntasimme oluen maisteluun. Kristoffer Ankarberg oli valmistanut ison määrän erilaisia
oluita, joita saimme maistella ja arvailla oluiden vahvuuksia sekä tyyppiä. Oluen maistelusta suuntasimme hienolle illalliselle, jossa jatkoimme
keskusteluja yöhön asti.

kuva6

Sunnuntai 30.8.2015

Sunnuntain esityksiksi jäi Joep Schuurkesin ”The Koryu Leadership Model” ja Amy Philipsin ”Leading the way to quality development”. Joep
sai kunnian aloittaa.

The Koryu Leadership Model

Tämä oli yksi mielenkiintoisimmista kokemusraporteista viikonlopun aikana. Joep kertoi miten hänellä oli ollut haasteita saada ihmiset kiinnostumaan ja
oppimaan tilannetekijäohjattua testausta. Tyypillisesti ihmiset olivat kuunnelleet, mutta eivät lopulta kiinnostuneet ja tämä oli turhauttanut Joepia. Hän
alkoikin miettiä lähestymistavan muutosta, koska näissä tilanteissa hän oli ollut aloitteentekijä ja se ei tuntunut toimivan.

Joep harrastaa vanhaa japanilaista taistelulajia, Koryua. Hän kertoi erityisesti Dave Lowrysta, joka on opiskellut pitkään taistelulajeja ja kirjoittanut niistä
paljon. Dave kirjoitti pysäyttävän kirjoituksen ”So You Want To Join The Ryu?, jossa hän
käytännössä toi ilmi, että lukija ei ole tärkeä. Koryusta kiinnostunut ei myöskään ole tärkeä. Hän puhui lajista perintökalleutena (heirloom),
jonka vaaliminen ON tärkeää. Tämän vuoksi lajista kiinnostuneilta vaaditaan sitoutumista, kärsivällisyyttä ja sääntöjen noudattamista.

kuva7

Joep alkoi miettiä, että pitäisikö hänen ottaa tätä lähestymiskulmaa omaan tapaansa saada muut kiinnostumaan tilannetekijäohjatusta testauksesta? Muille
tuputtamisen sijaan keskittyisi enemmän omaan tekemiseensä ja jättäisi murusia (crumbs), jotka voivat olla esimerkiksi blogikirjoituksia,
artikkeleita tai suositeltavia konferensseja. Jonkun kiinnostuessa hän palkitsisi uteliaisuudesta ja vaivannäöstä tarjoamalla lisää murusia.

Jäi vielä avoimeksi miten tämä tuottaa tulosta, koska hän oli vasta vaihtanut lähestymistapaansa ja ei ollut vielä saanut tarpeeksi kokemuksia, jotta voisi
todeta auttoiko lähestymistavan vaihto.

Leading the way to quality development

Vertaiskonferenssimme päätti Amy Philipsin esitys, jossa hän kertoi laadun kehittämisestä start-up kontekstissa. Erityispiirteen kaikkeen tähän toi, että
heidän start-up oli yhdistynyt toisen start-upin kanssa, joka aiheutti kaikenlaisia haasteita lähtien teknologiasta, kulttuurista, liiketoiminnasta ja
juridisesta näkökulmasta.

kuva8

Muutamia Amyn esityksessä tulleita neuvoja vastaavanlaiseen kontekstiin oli:

1. Valitse suunta

2. Yritä ensin ymmärtää ja vasta sitten tulla ymmärretyksi

3. Omaa suuri visio

4. Ota pieniä askeleita oikeaan suuntaan

Hän puhui myös paljon epäonnistumisten myöntämisestä. Vaikka niillä olisi epämieluisia vaikutuksia, haluammeko vältellä niiden myöntämistä? Itsellä kävi
mielessä Jerry Weinbergin viisaus – ei ole epäonnistumisia, on vain palautetta. Ja
nopea palaute on tärkeää start-up kontekstissa.

Lopuksi Amy vielä korosti, että pitää muistaa selittää miksi asioita tehdään. Vaikka ne olisivat itsestään selviä itselle, ne eivät välttämättä ole
toisille. Jos ihmiset eivät ymmärrä miksi he tekevät jotain, on vaikea ennustaa sille pitkän aikavälin pysyvyyttä.

Miksi vertaiskonferenssi?

Loppua kohden alkoi omalta osaltani henkiset voimavarat loppua. Melkein kolme päivää aktiivista keskustelua teki tehtävänsä. Ero perinteiseen konferenssiin
oli kuitenkin merkittävä. Ja se kävi erityisesti ilmi esityksen jälkeisissä keskusteluissa, jotka kestivät omankin esitykseni osalta melkein 2 tuntia. Ei
jäänyt kertaakaan oloa, että olisipa sen yhden kysymyksen vielä ehtinyt kysymään. Samaa ei voi sanoa perinteisen kaavan konferensseista.

Toinen mainitsemisen arvoinen seikka TITANissa oli turvallinen ilmapiiri. Vaikka omiakin ideoita kyseenalaistettiin, niin en kokenut oloani epämukavaksi.
Ymmärsin, että päämääränä oli ennemminkin yhteinen oppiminen ja tietenkin myös oman ymmärrykseni kasvattaminen. Toisaalta en tuntenut häpeän tunnetta, jos
jouduin myöntämään, että en osannut vastata kysymykseen. Samoja tuntemuksia oli muillakin ketkä eivät olleet aiemmin olleet vertaiskonferenssissa.

kuva9

Kenties tulevaisuuden kehittämisen aiheiksi jäivät filosofisten ja konkreettisten kokemusraporttien suhteen pohtiminen sekä keskusteluiden keston
miettiminen. Moni hyvä esitys jäi käymättä läpi, koska emme ehtineet pitkien keskustelujen vuoksi niihin asti. Tämä oli tosin selvä riski, jonka kaikki
tiedostivat perjantaina käydyssä alustuksessa. Myös on hyvä tiedostaa, että se sotisi ehkä vertaiskonferenssin henkeä vastaan, jos keskustelujen kestoa
alettaisiin liikaa rajoittaa. Mutta ehkäpä sitä on silti hyvä miettiä? Fasilitoijalta vaatii ainakin hyvää pelisilmää havaita milloin keskustelu on edennyt
tilanteeseen, jossa potkitaan kuollutta hevosta.

Suosittelen kaikille vertaiskonferenssia, jos siihen tarjoutuu joskus mahdollisuus. TITAN (ja monen muun) kohdalla tuli henkilökohtainen kutsu, koska tunsi
ihmisiä, jotka sen järjestivät. Tiedän kuitenkin, että Euroopassa on vertaiskonferensseja joihin on ihan hakemallakin päässyt (esim. MEWT). Ja ainahan voi vaikka perustaa oman, johon kutsuu vaikka kollegoja tai muita työkavereita?
Kollektiivinen oppiminen on koukuttavaa.

KIRJOITTAJASTA

Aleksis Tulonen työskentelee ohjelmistotestaus konsulttina Comiqissa ja on aktiivinen tilannetekijäohjatun testauksen yhteisön jäsen. Ohjelmistotestauksen
lisäksi hän on myös kiinnostunut ymmärtämään ohjelmistokehitystä yleisesti.

Voit löytää hänet Twitterista @al3ksis nimimerkillä. Lisätietoa löytyy myös hänen kotisivuilta aleksistulonen.com

maaret.pyhajarvi