Ohjelmistotestaus ry oli paikalla hyvin edustettuna Talentumin Software QA & Testing SUMMIT! 2014 -tapahtumassa Pörssitalolla 7.-8.10.2014. Aktiivisimmasta ydinryhmästä tiskiltämme löytyi Sami Söderblom, Soile Sainio, Maaret Pyhäjärvi, Erkki Pöyhönen ja Anssi Lehtelä. Esityksiäkin pidettiin kun Erkki puhui aiheella Kuinka johto saisi enemmän testauksesta, Maaret käsitteli testausasiaa otsikolla Minä en koodaa, olenko enää hyödyllinen ja Anssi Lehtelä kertoi Philips-casesta aiheena Ketterä tuotekehitys ja tuotteen testaus. Ohjelmasta löytyi myös ulkomaisia osaamista korostavan tilannetekijäohjatun testauksen tunnettuja yhteisön jäseniä Zeger van Hese, Iain McCowatt ja Shmuel Gershon, joista kukin piti osaltaan mainion esityksen.

Molemmissa seminaaripäivissä oli varattu aikaa keskusteluille pöydissä, ja erityisesti jälkimmäisen päivän teemassa esiinnousseet monipuoliset ajatukset testauksen ja testaajan muutoksista tekivät vaikutuksen, joka ansaitsi artikkelin kautta jakamisen laajemmin yhteisölle.

Mikä muutos?

Useissakin pöydissä keskustelu lähti sen pohtimisesta, että mitäköhän tehtävänannolla haettiin: mistä muutoksesta testaukseen ja testaajiin olikaan tarkoitus puhua. Pohjalla oli Zegerin mainio keynote keskittymisen ja itselleen tilan antamisen merkityksestä ja käytännön työkaluista, ja asiasta ei ollut aivan suoraa aasinsiltaa keskusteluun. Nopeasti kuitenkin ryhmissä luovuus pääsi valloilleen ja erilaisia asioita tunnistettiin. Toiset ryhmät käsittelivät muutosta enemmän isoina trendeinä siitä miten ohjelmistomaailma muuttuu ja miten se testauksessa sitten mahdollisesti näkyisi, ja toiset ryhmät katsoivat omien kokemustensa silmälasien läpi koettuja muutoksia. Muutosta selvästi oli kuitenkin ilmassa.

Ketteryys päätrendinä

Läpi tapahtuman puhuttiin ketteryydestä, ja sen mukanaan tuomista muutoksista laadunvarmistuksessa ja testauksessa. Keskustelun yllättävintä antia oli läpi salin aistittavissa oleva yksimielisyys siitä että ketteryys on valtavirtaa, ja sitä ei voi paeta – vastarinta on turhaa. Ketteryyteen liitetty vire oli yleisesti hyvin positiivinen, ketteryyden tuodessa testauksen tekemiseen mahdollisuuksia joita vanhassa maailmassa ei ollut. Julistettiinpa jostain pöydästä jopa että vesiputous ja v-malli ovat taakse jäänyttä elämää.

Perinteisten roolien poistuminen nähtiin muutoksena, jonka osalta kuitenkin puhutti se että osaako viime kädessä kehittäjä testata ja miten testaajat näiden taitojen kerryttämisessä voisivat olla avuksi. Pohdittiin että missä tahansa ketterissä tiimeissä kehittäjien odotetaan auttavan testauksessa, ja haastavia tilanteita vähintään oman pohdinnan kanssa tulee siinä kun auttaminen kääntyy toisin päin ja moni testaaja ei osaa auttaa koodaamisessa. Todettiin että tiimeissä kokonaisuutta auttaa jos asiaa ei jaeta kategorisesti koodaukseen ja testaukseen, vaan puhutaan tehtävistä tarkemmalla tasolla. Koodaamisen ympärillä tapahtuu paljon suunnittelutyötä, jossa voi olla avuksi ja hyödyksi parina, vaikka omat ohjelmointitaidot olisivatkin rajalliset.

Aikaisempi mukaantulo erityisesti ketteryyden myötä nähtiin aitona toteutuneena muutoksena, jonka toivoisi laajenevan myös sellaisiin projekteihin joissa testausnäkökulmaa ei olla osattu koko projektin kantaa mukana.

Automaatiosta ei voi olla puhumatta

Automaatioon liittyvät asiat nousivat muutoksena esiin niin ketterän kuin perinteisemmänkin tekemisen osalta. Automaatiosta aistittiin muutosta että työpaikkailmoituksissa pääsääntöisesti haetaan automatisoijia, ja että näidenkin osalta vaatimustaso on noussut ja syventynyt eli haetaan koodarin taitoja testausjärjestelmien toteutukseen. Ilmassa oli pientä epävarmuutta siitä millä tittelillä nykyiset testaajat, eli ohjelmistokehitysprojektien yleismiehet/naiset toimivat tai enemmänkin millä tittelillä näitä haetaan, kun ilmoituksissa ei kuitenkaan tiimin jäseniä omien taitojensa puitteissa lisäarvoa tuottamaan ole haettu.

Automaatioasioissa muutoksena nähtiin myös erittäin mielenkiintoiset kehitysinnovaatiot automaatiojärjestelmien toteuttamisessa, lisääntynyt panostus infraan joka mahdollistaa mm. todella nopeat laajojen järjestelmien automaatiotestien ajot.

Osaaminen ja prosessimuotoistaminen

Muutoksena nähtiin myös testaajien jakaantuminen kahteen pääluokkaan: osaaviin testaajiin, joiden taidoissa testaus on enemmänkin psykologiaa ja prosessimuotoistettuihin testaajiin, joita käytetään automaation puutteessa toistuviin asioihin kunnes automaatio on riittävällä tasolla. Halpa massa ja yksinkertaisten testien hakeminen halvemmalla linkkaa vahvasti kaukoulkoistamisen asioihin, kun taas osaava testaus läheiseen yhteistyöhön ja täydentävän aivokapasiteetin tarjoamiseen lähellä kehitystä. Testauksen monimuotoisuutta tuo myös joukkoistamispalvelut (crowdsourcing), jossa testausta tekee massa kasvottomia, mahdollisesti osaaviakin mutta pinnallisesti tuotteen oppimiseen panostavia testaajia ympäri maailman. Huomattiin, että ”testaus” ei ole tässäkään suhteessa yksi asia, vaan organisaation kannalta erilaisia asioita voi olla hyväkin ymmärtää hankkia erilaisista paikoista ja erilaisilla tavoilla.

Testaajan työkentästä oli seminaarin aikana noussut monellekin erilaisia ajatuksia, ja yleishuomiona osaamisten ja intressien osalta oli että testausihmiset ovat usein jonkinlaisia viimeistelijöitä ja aukkojen täyttäjiä, ja tekevät itse testaamiseen liittyvän asian lisäksi monipuolisesti tehtäviä oman roolin ulkopuolelta. Muutoksena oli myös havaittavissa, että aikaa testaukselle saattaa joutua puolustamaan, ja omilta taidoilta rakentava esimerkein selittäminen siitä mihin aika kuluu kilpailevien sivutehtävien kanssa voi olla tarvittavaa perusosaamista. Testaajan identiteetin nähtiin olevan muuttumassa ja ongelmanratkaisutaitojen olevan uuden roolin ytimessä. Omaa lisäarvoa on myös aikaisempaa enemmän hyvä miettiä ja opetella kuvaamaan muille.

Yleensäkin puhuttiin laajemmasta osaamisesta, jossa luovuus ja viestintä korostuu ja jatkuvaa oppimista vaaditaan.  Erilaisia osapuolia (erityisesti loppukäyttäjiä) on testauksessa mukana ja yleensäkin testaajan odotetaan toimivan projekteissa ’asiakkaan äänenä’. Hajautunut toimintaympäristö ja toisaalta tiivis yhteistyö vaativat omanlaisiaan taitoja. Hauska huomio oli että testauksessa psykologinen painopiste on korostunut, ja metodi jäänyt taustalle. Pääosassa sellaisesta testauksesta jota tehtiin ei nähty tiukan menetelmän korostamista tärkeänä asiana.

Yleisenä pysyvänä tekijänä uskottiin olevan että ei-koodaavia testaajia ja liiketoiminta-asiantuntijoita tarvitaan, sovellusalueosaamisen merkitys pysyy.

Laatu ja virheet

Suhtautuminen laatuun ja virheisiin nähtiin muuttuneen aiempaa kevyemmäksi, osin sitä kautta että virheitä voi korjata tuotannosta nopeammin syklein. Testaajanäkökulmasta hyväksyttävien laatupuutteiden haasteista puhuttiin sen osalta, että korjaamattomien ongelmien muistaminen on tiimeissä suuri kognitiivinen taakka, joka vaatii aikaa ja huomiota, ja aiheuttaa lisätöitä aina uusien ihmisten liittyessä mukaan testaukseen – tunnettujen ja hyväksyttyjen ongelmien raportoinnissa ja karsimisessa. Muutosta ei ollut nähtävissä mutta toivottiin nimenomaan kokonaisvaikutusten ymmärtämiseen, vanhat ja hyväksytyt virheet voivat osaltaan kiinnittää huomiota toisaalle niin että oikeat uudet virheet jäävät huomaamatta. Hyvä laatu nopeuttaa tekemistä kokonaisuutena ja palvelee loppukäyttäjiä.

Kognitiivisesta taakasta puhuttiin myös loppukäyttäjän osalta. Siinä missä ohjelmistokehityksen tietotyössä tapahtumassa vahvasti keskustelutti yhteinen kokemus siitä että tarvitsee sekä keskittyä että ottaa aikaa luovaan ajatteluun, monilla sovellusalueilla loppukäyttäjiä ei pidetä samalla tapaa tietotyöläisinä. Ohjelmistojen leviäminen kaikenlaisiin ammatteihin on muuttanut töiden luonnetta joiltain osin kuluttavammaksi. Uusia ominaisuuksia tulee usein sykleillä, joissa ei ehdi omien toimien ohessa ehkä pysyä mukana. Monia hyviä ominaisuuksia jää käyttämättä, kun jatkuva kouluttautuminen järjestelmien muutoksiin ei onnistu. Lisäksi järjestelmien ongelmista erityisesti hitausasiat ovat vieneet työntekijän kontrollia itseltään (paperi ja kynä, oma ajattelu) tiukemmin koneen ohjaamaan prosessiin, jossa odotus tehdään toteutetun järjestelmän määräämissä kohdissa eikä luovasti silloin kun omaan työtahtiin sopisi.

Testausorganisaatioiden purkutyöt käyntiin

Keskusteluista nousi myös esiin jo useissa paikoissa tapahtuneina muutoksina testausorganisaatioiden purku, johon ensimmäisen päivän Veikkaus-case myöskin osaltaan johdatteli. Testaajat eivät elä omassa kuplassaan, vaan integroituvat tiimeihin ohjelmistokehittäjien lähelle ja testaustyö ei tapahdu isona loppurutistuksena vaikeine korjauskierroksineen vaan jatkuvana pienten muutosten virtana.

Oma muutokseen liittyvä haasteensa nähtiin rekrytoivien esimiesten haasteena, jossa tarpeena on hankkia riittävät osaamiset omaava hyvin yhteen toimiva monimuotoinen tiimi käyttämättä termejä ’testaaja’ tai ’kehittäjä’. Rekrytointien ja vanhojen rakenteiden purkamiseen jostain pöydästä kuului myös viesti että sertifikaattien merkitys testauksessa häviää.

Itsepalvelu laajenee?

Hauska havainto muutoksista oli myös se että valkokaulustyöläisten osalta jo vuosikausia on jatkunut ajatus itsepalvelun laajenemisestä, vähemmän erikoistumista. Esimerkiksi sihteerejä löytyy organisaatioista yhä vähemmän, ja vaikkapa matkalaskun osalta kuittien kerääminen, skannaus ja kirjanpitoon saaminen on koneellistettu niin että prosessin ihmistä vaativat osat jäävät usein laskuttajan tehtäviksi. Myös itseohjautuvuutta odotetaan omissa töissä, siinä missä aikaisemmin priorisointia kyseltiin esimieheltä, nyt odotetaan itsenäistä priorisointia monien erilaisten tehtävien välillä. Asiantuntijuus on myös jalkautunut meille kaikille, ja kehityksen/testauksen raja-aidan purkaminen on muutoksellisesti jatkoa tälle yleisemmälle asialle.

Töihin sovelletaan myös ”leanaamista” – eli turhan poistamista. On asioita, joita ei vain tehdä.

 

 

 

maaret.pyhajarvi