Tampereen testauspäivä 2014 pidettiin 3.6.2014 – ja kokonaisuus jatkuu toisena päivänä vielä testiautomaatiopäivänä. Tilaisuus kokonaisuutena on inspiroiva ja ajatuksia herättävä, ja joitain heränneitä ajatuksia on nyt siis kerätty jaettavaksi tähän artikkeliin.

Tapahtumassa oli 250 – 300 osallistujaa – salin täydeltä porukkaa. Saliin mahtuu virallisesti kuulemma reilu 250 henkeä, ja ilmoittautuneita oli 330, täydeltä näytti. Tunnistettavasti joukossa oli paljon ulkopaikkakuntalaisia, onhan Tampereen testauspäivät joka toinen vuosi se testausihmisten kokoontumispaikka! Esitysten materiaalit yhtä lukuunottamatta tulevat tapahtuman sivuille, käykäähän kuikuilemassa: http://www.cs.tut.fi/tapahtumat/testaus14/

testaus2014-audience

Päivä avattiin eniten ajatuksia herättäneellä puheenvuorolla. Qentinelin Esko Hannula jäsenteli tulevaa menneen kautta otsikollaan Testataanko huomenna? Eskon materiaaleista löytyy hyviä oivalluksia siitä miten historiasta on nähtävissä heilahdusliikettä, mutta erityisesti minulle jäi mieleen Eskon oivalluksia ja kannanottoja ketteryyteen liittyen. Esko esitteli ”Nopeuden harhaa” eli kuvitelmaa että se että tehdään paljon virhekorjauksia generoiden lisää virhekorjauksia ja minusta hienosti toi esiin sen että ketterä yhteisö on saanut aikaan paljon enemmän tämän asian korjaamiseksi kuin testausyhteisö ennen, vaikka teema onkin testausyhteisön puheenaiheena pitkään ollut. Esko myös vitsaili muoto-ketteryyden ja sisältö-ketteryyden vertailulla sanoen, että jos talousjohtaja toimittaisi taloustietojen kuukausiraportointia kuten ketterät projektit, voisi talousjohtaja kehottaa toimitusjohtajaa saapumaan war roomiin katsomaan kuitteja seinältä ja siitä päättelemään tilannetta. Toisaalta, ketteryys on positiivisella tavalla nostanut rimaa siinä mitä hyvältä testaajalta odotetaan. Testaamisesta Eskolta tuli useampiakin pointteja että testaus on liian kallista mutta ei siltikään liian hyvää – optimistisella otteella innovatiiviseen tulevaisuuteen, joka tilannetta parantaa.

Päivän toinen puheenvuoro käsittely yksikkötestausta, puhujana Vesa Lappalainen Jyväskylän yliopistolta. Kuuntelin itse puheenvuoroa varmasti hyvin erikoisesta kulmasta, ihastellen intoa ja antaumusta, jolla Vesa on ottanut testauksen opetuksen osaksi ohjelmoinnin perusopetusta. Puheenvuoron keskiössä oli työkalu, jonka ovat rakentaneet jUnit:in päälle helpottamaan testien kirjoittamista. Jos tulkintani eivät ihan pieleen menneet, abstraktiotason noston lisäksi kantavana teemana oli testien kirjoittaminen samoihin tiedostoihin koodin rinnalle kommenttilohkoihin tiivistetyssä muodossa. Ehkä Vesan kaltaiset opettajat osaltaan varmistelevat että tulevaisuuden ohjelmistokehittäjä-koodaajat ymmärtävät että testaus on osa – merkittäväkin – heidän tekemistään. Kahden peruskurssin jälkeen Vesan mittareista löytyi, että 83/138 osallistujasta oma-aloitteisesti vapaamuotoisissa kommenteissaan tunnisti testauksen olemassaolon, kun ennen kursseja testaus ei oma-aloitteiseen sanastoon vielä noussutkaan.  Puheessa nähtiin työkalun tuomaa testauksen helppoutta, joskin kriittisesti ajatellen saattaa olla että testausta vaativa opettaja saattaa osaltaan myös testausymmärryksen kehittymiseen vaikuttaa. Mutta tottahan se on, yksikkötestaus ei saisi olla vaikeaa salatiedettä ja jos työkaluista on apuja, niitä kannattaa hyödyntää.

Kolmannessa puheenvuorossa Sami Söderblom käsitteli etulinjan testaajien armeijan luomista sotilasvertauksin. Puheenvuoron keskeinen pointti oli se miten ammattitestaaja voi auttaa liiketoimintaihmisiä löytämään uuden tarkoituksen tekemiselleen testauksessa. Taistelutestaaja metafora upposi minulle vasta esityksen lopuksi twiittien täydentämänä: Taistelutestaaja on joku, joka päätyy testaamaan olematta ’ammattitestaaja’. Ammattitestaaja voi auttaa. Eli kaikki testaajat eivät ole näitä ”taistelutestaajia”, vaan enemmänkin vertauskuvalla haettiin sitä että sotaan joutuu myös ei-ammattilaisia, joiden taidot pitää saada nopeasti riittävälle tasolle. Samin puheenvuorossa oli ihana pehmeä ajatus testauksen opettamisesta liiketoimintaihmisille asiana, joka auttaa osaltaan hyvinkin todelliseen huoleen omasta työturvallisuudesta kun on hoitanut aiemmin ”vain asiakastukea”. Testaus askeleena kohti tietoteknisten järjestelmien tuottamista voi tuoda uudenlaisen uran.

Viidentenä puhujana Erkki Pöyhönen käsitteli Järjestelmäintegraation lähitulevaisuutta ja toimitti tietopaketin siitä kuinka integraatiohaasteita löytyy yhtä lailla organisaatioiden väliltä, saman organisaation yksiköiden väliltä, tiimien väliltä ja kahden toteuttajan väliltä. Palasten yhdistelemisen testaus on omanlaistaan tekemistä, joka ketterissäkään konteksteissa ei hoidu jättämällä sitä ”jatkuvan integraation” huoleksi kun kokonaisuus on useita osajärjestelmiä. Testaustasot toimivat kohtuullisena mallina ajatella ja jäsentää erilaisia integraation tasoja, joissa ainakin järjestelmien sisäinen ja välinen pitää oivaltaa omina tehtävinään.

Terhi Holappa puhui turvallisuuskriittisten järjestelmien käytettävyystestauksesta. Oli hauskaa kuulla hyvin erimerkein valotettuna, kuinka käytettävyys turvallisuuskriittisten järjestelmien puolella onkin turvallisuuskysymys – käyttäjät voivat tehdä potilaiden kannalta hengenvaarallisia virheitä käyttäessään laitteita paineen alla ilman ohjekirjoja. Käyttötilanne ei muutu, joten asiaan pitää reagoida käytettävyyssuunnittelun keinoin. Standardikokoelmat ovat melko vakuuttavia, ja Terhin pointtina olikin että standardikenttä muuttuu ja vaatii seurantaa. Lisäksi kun sektorin toimijoista yksi mokaa, jokainen kokee lisäsääntelyä. Erityisen ihana pointti minusta oli nostaa esitykseen mukaan myös kustannusnäkökulmaa. Tämän tyyppisten käytettävyystestien simulointi on usein kallista ja testaukseen mukaan tarvittavat asiantuntijat usein aiheesta kaipaavat myös korvausta ajankäytöstään. Kustannuksesta huolimatta asiaa nähdään isommassa skaalassa hyödyllisenä tekemisenä.

Matti Vuori päätti esitysosuudet vetämällä yhteen tulevaisuuden testausosaamista testausyhteisölle tehdyn avoimen kyselyn perusteella. Ilmeisesti vastaajamäärä oli jäänyt kuitenkin hyvin pieneksi, 13 osallistujaa. Tunsin itsekin piston sydämessäni kun en ollut vastannut. Kyselyn maininnoista oli noussut monentyyppista asiaa, joista osin voi saada käsityksen että superihmistä tulevaisuudessa kaivataan. Liiketoiminnan ymmärtämisestä puhuttiin paljon, ja onhan se myös niin että työntekijöiden tulee ymmärtää mistä raha omaan yritykseensä sisään tulee. Testaajaa ja testausta se tieto ohjaa monella tapaa.

Päivän päätteeksi oli vielä akvaariokeskustelu, jossa puhuttiin testauksen tulevaisuudesta. Koska päädyin keskustelemaan, en tullut tehneeksi jäsennystä mitä kaikkea puhuttiin.  Hienosti porukka jaksoi senkin osion kuunnella päivän päätteeksi ja olisi ihanaa jos enemmänkin oivalluksista ja kuulluista asioista olisi päätynyt twitteriin. Sieltä historiaa voi tarkastella hashtagilla #testaus14.

Jos luitte tämän ja olitte paikalla, täydentäkää kommenteissa mitä teille jäi käteen! Ja jos ette olleet paikalla, keskustelua ja pohdintaa saa silti ottaa kommenttiosioon.